tiistai 24. maaliskuuta 2015

PERSE EDELLÄ PUUHUN JO AIVAN LIIAN KAUAN

Kuva: stuffpoint.com
Markkinamiehet toitottavat kuinka ruokamme on monipuolisempaa ja terveellisempää kuin koskaan aiemmin. Tässä valossa on todella outoa ajatella, että tämän seurauksena olemme onnistuneet luomaan täysin uudenlaisen ihmisen: ylipainoinen, mutta aliravittu.




Väistämättä herää mieleen kysymys: Jos ruokamme on terveellisempää kuin koskaan aiemmin, niin miksi ihmiset ovat todella sairaita? 

Viime vuosikymmenten aikana autoimmuunisairaudet ovat kaksinkertaistuneet, ylipaino lisääntynyt huomattavasti, ihmisten lisääntymiskyky vähentynyt ja kukapa meistä ei nykyään tuntisi tai tietäisi syöpää sairastavaa ihmistä? Tulehduksellisten suolistosairauksien esiintyvyys Suomessa on korkeinta koko maailmassa. Esimerkiksi Crohnin tautia tai haavaista paksusuolentulehdusta sairastaa jo 42 000 suomalaista. Näiden sairauksien määrä on viisinkertaistunut vuodesta 1988.

Kiinnostaako ruokateollisuutta pätkän vertaa ihmisten terveys?

Meille uskotellaan jatkuvasti, että me olemme tervettä kansaa ja että ruisleipä, sekä maito ovat terveyttä edistäviä ruokia. Suomessa juodaan väkilukuun suhteutettuna eniten maitoa ja samaan aikaan meillä on myös väkilukuun suhteutettuna eniten osteoporoosia. Eikö juuri maidon pitäisi ehkäistä luukatoa, kuten meille on jo vuosikymmeniä väitetty?

Oikeastaan koko yhteiskuntamme pyörii teollisuuden luomien sääntöjen ympärillä. Ihmiset on ehdollistettu käyttämään runsaasti vilja- ja maitotuotteita, sekä voimakkaasti prosessoitua ja lisäaineilla höystettyä ravinneköyhää eineshöttöä, vaikka näiden terveyshaitat ovat yleisesti tiedossa. Ruokateollisuus pyrkii tuottamaan myytävän "ruoan" mahdollisimman halvalla, mutta samaan aikaan repimään siitä mahdollisimman suuret voitot.

Kuva: massreport.com
Väitetään, että lisäaineet ovat tarkkaan tutkittuja ennen kuin ne otetaan käyttöön, mutta onko asia todella näin? JAMA Internal Medicinen mukaan suurimman osan tuhansista sallituista lisäaineista on tutkinut ainoastaan teollisuus itse tai sen rahoittamat tutkimusryhmät. Voivatko ihmiset luottaa tehtyihin tutkimuksiin vai lakaistaanko teollisuudelle epämieluisat tutkimustulokset maton alle samalla tavalla, kuten lääkeyhtiöt mielellään tekevät? Onhan se selvä asia, että lisäaineet ovat turvallisia jos niitä käyttävä teollisuus voi itse päättää mitkä tutkimustulokset julkaistaan.

Joku voisi jopa väittää, että väestö on massiivisten ihmiskokeiden alaisuudessa?

Lobbaamisella ja vehkeilyllä kaikesta tulee laillista


Kuva: usdailyreview.com
Aspartaami on tästä yksi selkein esimerkki. Vuonna 1965 kehitetty makeutusaine hyväksyttiin käytettäväksi jossain ruoissa vuonna 1974, mutta hetkeä myöhemmin lupa kumottiin. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA suositteli vielä vuonna 1980 käyttökiellon jatkamista, sillä japanilainen tutkimus osoitti aspartaamin aiheuttavan aivokasvaimia rotilla.

Vuoden 1981 tammikussa rebublikaanien Ronald Reaganista tuli presidentti ja jo seuraavana päivänä lääketehdas G.D. Searlen johtaja Donald Rumsfeld esitti aspartaamin hyväksymistä. Samalla FDA:n johtaja sai luovuttaa paikkansa kemikaalijätti Monsaton silloiselle johtajalle (Monsanto valmisti myös aspartaamia). Vuoden 1981 heinäkuussa aspartaami hyväksyttiin käytettäväksi kuivissa ruoissa ja vuonna 1983 virvoitusjuomissa. Tällä hetkellä aspartaami on hyväksytty yli 90 maassa ja sitä käytetään tuhansissa eri ruoka- ja juomatuotteissa.

Aspartaamin puolestapuhujat haluavat antaa kuvan tämän makeutusaineen turvallisuudesta vedoten siihen, että tieteelliset tutkimukset pitävät aspartaamia turvallisena. Vuonna 1998 Ohion yliopiston lääketieteellisessä korkeakoulussa analysoitiin 166 aspartaamin turvallisuuteen liittyvää tutkimusta. Näistä tutkimuksista 74 oli aspartaamiteollisuuden sponsoroimia ja 90 oli tehty ilman teollisuuden rahoitusta.

Itsenäisistä tutkimuksista 83, eli 92% totesi yhden tai useamman aspartaamiin liittyvän ongelman. Seitsemästä - ei teollisuuden sponsoroimasta - tutkimuksesta, jotka eivät nähneet ongelmia aspartaamin turvallisuuteen liittyen, kuusi oli FDA:n sponsoroimia. Useiden mielestä nämä FDA:n tutkimukset ovat samaa puuta heinää kuin teollisuuden tekemät tutkimukset, koska heti aspartaamin hyväksymisen jälkeen joukko FDA:n työntekijöitä siirtyi aspartaamiteollisuuden palvelukseen.

Kuva: deesillustration.com
Joulukuussa 2013 saimme kuulla EU:n elintarvikevirasto EFSA:n todenneen, että aspartaamiin ei liity terveyshaittoja. Päätös oli sinänsä yllättävä, koska aspartaamin monet ongelmat ovat tuotu selkeästi esille. Suomen mediassa ei juurikaan tutkittu tämän päätöksen taustoja. New York Times julkaisi artikkelin EFSA:n ja ruokateollisuuden välisistä suhteista vuoden 2013 lokakuussa. EFSA on jatkuvasti hylännyt kaiken tutkimustiedon, joka viittaa aspartaamin haittoihin. Kaiken taustalla on ILSI, joka on globaali kemian-, ruoka- ja lääketeollisuuden lobbausjärjestö. ILSI:n jäseniä ovat esimerkiksi sellaiset pikkufirmat, kuten Mc Donalds, Coca Cola, Nestle, Unilever ja Kraft Foods.

Tämä nyt ei ollut kovin syvällinen aspartaamin historiikki, mutta kielii kyllä paljon siitä millaisilla toimenpiteillä tämä kyseinen makeuttaja on markkinoille tullut. Jos haluat perehtyä aspartaamin historiaan tarkemmin, niin suosittelen lukemaan esimerkiksi tämän. Suomeksi aspartaamista saa paljon lisätietoa googlettamalla.

Aspartaami on vain jäävuoren huippu ja kuten asiaan vähäänkään perehtyneet ihmiset tietävät, markkinoilla on rutkasti terveydelle haitallisia lisäaineita. Usein nämä lisäaineet ja muu feikkiruoka on tuotu markkinoille otsikon mukaisin menetelmin: lobbaamalla ja vehkeilemällä. 

Näin kierretään pakkausten lisäainemerkinnät
 
Kuva: dailymail.co.uk
Ihmiset ovat oppineet varomaan E-koodein merkittyjä lisäaineita, joten ruokateollisuus on kehittänyt keinoja joilla kierretään pakkausten lisäainemerkinnät. Teollisuus käyttää esimerkiksi erilaisia uutteita, jolloin päästään E-koodista eroon. Kuitenkin kyseiset uutteet saattavat sisältää täysin saman kemikaalin toisessa muodossa. Esimerkiksi makkarassa glutamaatti voidaan korvata glutamaattia sisältävällä hiivauutteella, jolloin E-koodia ei tarvitse merkitä pakkaukseen. 



Yksi teollisuuden suosima keino on myös laittaa tuoteselosteisiin lisäaineiden nimet kokonaisina, jolloin taaskaan E-koodeja ei merkitä pakkaukseen. Usein esimerkiksi soijalesitiini ja ksantaanikumi kirjataan nimillä.

Ihmiset alkavat heräämään todellisuuteen

Kuten taannoin saimme lehdistä lukea, niin ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholmia ärsyttää vaihtoehtoruokavaliota noudattavien mustavalkoinen ajattelu. Väittäisin, että Fogelholmia ärsyttää kuitenkin enemmän se, että hän, sekä terveyden ja hyvinvoinnin laitos on menettänyt auktoriteettinsa ja uskottavuutensa kansalaisten silmissä. 

Jotain on tapahtunut kansan syvissä riveissä, koska jatkuvasti palstatilaa saavat, virallista totuutta jääräpäisesti huutavat "asiantuntijat" eivät enää saa viestiään läpi, vaan suuri osa valveutuneista kansalaisista on ottanut itse vastuun omasta ruokavaliostaan ja hyvinvoinnistaan.

Jatkuvista sairauksista kärsineet ihmiset ovat huomanneet, että muuttamalla omia ruokailutottumuksia useimmat vaivat katoavat sen siliän tien. Iso osa ihmisistä on pystynyt myös jättämään eri sairauksiin liittyvät lääkkeet pois. Viidakkorumpu paukkuu ja ihmisistä tulee jatkuvasti tietoisempia!


Lähteet:


Conflicts of Interest in Approvals of Additives to Food Determined to Be Generally Recognized as Safe
Artificially Sweetened Times - Aspartame is Poison
Scientists’ Ties to Food Industry Raise Questions in Europe
Suomalaiset maailman huipulla suolistosairauksien sairastajina
Ruokateollisuus kiertää pakkausten lisäainemerkintöjä
Ravitsemustieteen professori: Vaihtoehtoruokavalioita noudattavien mustavalkoinen ajattelu ärsyttää
Kaikki tutkimukset ruuan lisäaineiden turvallisuudesta on manipuloitu
EFSA kyykytti kuluttajia aspartaamilla
Uusimpien tutkimuksien mukaan aspartaami tekee sairaaksi



maanantai 23. maaliskuuta 2015

AINA AJANKOHTAINEN D-VITAMIINI

D-vitamiinin terveydelle positiiviset vaikutukset ovat yleisesti tiedossa, mutta silti saantisuositukset Suomessa ovat tolkuttoman alhaiset. Suomalainen lääkäriseura Duodecim kertoi viime vuoden marraskuussa tilastotieteilijöiden osoittaneen, että D-vitamiinin saantisuositus perustuu virheelliseen tilastoanalyysiin.

D-Vitamiinin saantisuositus Suomessa:

Lapset ja nuoret
0 - 2 vuotta
10 µg / vrk
2 - 18 vuotta
7,5 µg / vrk
Aikuiset
18 - 75 vuotta
10 µg / vrk
Yli 75 vuotiaat
20 µg / vrk
Raskaana olevat ja imettävät
10 µg / vrk
Suomalaiset ravitsemussuositukset. Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014.
THL, Valtion Ravitsemusneuvottelukunta ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys, 2011.

Vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että Suomalaisten D-vitamiinin, eli seerumin kalsidiolin keskiarvo on 45,3 nmol/l. Yleisesti puutteen rajana pidetään 50 nmol/l.

Professori Ilari Paakkarin mukaan luuston terveyden ja lihaskunnon parantuminen alkaa D-vitamiinin tason ollessa yli 60 nmol/l. Useissa tutkimuksissa mainittu raja-arvo on 75 nmol/l. Professori Paakkarin mukaan voidaan arvioida, että diabeteksen ja syöpien väheneminen edellyttää yli 100 nmol/l tasoa. Tämän tason ylläpitäminen vaatisi kuitenkin 50 - 100 mikrogramman päiväannosta.

Suuri osa asiantuntijoista pitää Suomen saantisuositusta aivan liian alhaisena. Esimerkiksi Norjassa on D-vitamiinin saantisuositus nostettu kaksinkertaiseksi Suomeen verrattuna. Kanadalaisten tilastotieteilijöiden mukaan 15 mikrogramman päivittäinen saanti riittää varmuudella vain 27 nmol/l tasoon. Toisin sanoen ottamalla vain hieman enemmän D-vitamiinia kuin saantisuosituksessa suositellaan saattaa ihminen kärsiä silti vakavasta puutostilasta.

D-vitamiinin saanti ruoasta

Mediasta saamme lukea jatkuvasti esimerkiksi Ursula Schwabin, Christel Lamberg-Allardtin ja Mikael Fagelholmin väitteitä siitä, että D-vitamiinilisät ovat turhia ja ihminen saa riittävän määrän D-vitamiinia ravinnosta. Onko asia todella näin?

Professori Paakkarin mukaan oikeastaan ainoa suomalaisten runsaasti käyttämä, luonnollisesti paljon D-vitamiinia sisältämä ruoka on lohi. Suurin osa ruokapöydässämme olevista lohista on kuitenkin kasvatettua, jolloin sen D-vitamiinipitoisuudet saattavat olla vain neljäsosan siitä mitä villilohella. Muita D-vitamiinia sisältäviä ruoka-aineita ovat vitaminisoidut tuotteet, kuten maito ja margariini. Nämä eivät kuitenkaan kuulu ravintotietoisten ihmisten ruokavalioon ja jokainen voi muutenkin miettiä, että kuinka paljon maitoa ja margariinia tulisi käyttää, että sillä saavutettaisiin riittävä D-vitamiinin saanti.

Kuinka paljon D-vitamiinia ja miten se imeytyy?

En ole ravitsemusasiantuntija, mutta itse olen ottanut D-vitamiinia purkista kesäisin noin 100 - 150 mikrogrammaa päivässä ja talvisin olen nostanut saannin 150 - 250 mikrogrammaan päivässä. Pidän myös välillä taukoja D-vitamiinilisästä. Kesäisin saatan pitää esimerkiksi sellaista rytmiä, että otan D-vitamiinia purkista päivittäin vain joka toinen viikko. Joskus saatan pitää myös pidemmän tauon.

Esimerkiksi tohtori Matti Tolonen suosittelee 100 mikrogramman päivittäistä annosta ympäri vuoden.

D-vitamiinin imeytyminen voidaan selvittää ainoastaan mittaamalla sen pitoisuus veressä yksinkertaisella verikokeella. Julkisissa terveyskeskuksissa D-vitamiinitason mittaamiseen tarvitaan lähete lääkäriltä, mutta yksityisellä lääkäriasemalla ei moista lähetettä tarvita. Suomessa D-vitamiinitason mittaamisen hinta yksityisellä puolella on 50 euron molemmin puolin.

D-vitamiinit iherbistä

Tässä joitakin iherbistä löytyviä D-vitamiineja, jotka ovat olleet itselläni käytössä

100 mikrogramman vahvuisia D-vitamiineja 360 kappaletta höystettynä kalaöljyllä. Tähän mennessä laadukkain käyttämäni kapselimuodossa oleva D-vitamiini.






Vahvuus 125 mikrogrammaa. Todella edullinen, mutta laadukas D-vitamiini. Vuoden satsi, eli 360 kappaletta.







Solgar, Natural Vitamin D3 (Cholecalciferol), 5000 IU, 240 Veggie Caps  
125 mikrogramman vahvuisia D-vitamiineja 240 kappaletta.






Ainoa nestemäinen iherbin D-vitamiinivalmiste, jota olen tähän mennessä kokeillut. Kaksi tippaa sisältää 25 mikrogrammaa D-vitamiinia ja 200 mikrogrammaa K2-vitamiinia. 

 

   


Lähteet:

Suomalaisella ruoalla ei saa talvisin riittävästi D-vitamiinia
D-Vitamiini. Riittää väestölle, entä potilaallesi?
Ajankohtainen D-vitamiini


sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

YKSITYISKOHTAISET OHJEET IHERB-TILAUKSEN TULLAAMISEEN

TULLI + VEROTUS -osioon on nyt päivitetty yksityiskohtaiset step-by-step -henkiset ohjeet iHerb-tilauksen tullaamiseen Tullin nettituontipalvelussa. Ohjeessa käydään vaihe kerrallaan läpi nettitullaamisen, eli tulliselvityksen tekeminen. Ohjetta voi myös käyttää apuvälineenä minkä tahansa tuotteiden nettitullaamisessa.

Toivottavasti nettitullausohjeesta on sinulle hyötyä!