PERSE EDELLÄ PUUHUN JO AIVAN LIIAN KAUAN

Kuva: stuffpoint.com

Markkinamiehet toitottavat kuinka ruokamme on monipuolisempaa ja terveellisempää kuin koskaan aiemmin. Tässä valossa on todella outoa ajatella, että tämän seurauksena olemme onnistuneet luomaan täysin uudenlaisen ihmisen: ylipainoinen, mutta aliravittu.

Väistämättä herää mieleen kysymys: Jos ruokamme on terveellisempää kuin koskaan aiemmin, niin miksi ihmiset ovat todella sairaita?

Viime vuosikymmenten aikana autoimmuunisairaudet ovat kaksinkertaistuneet, ylipaino lisääntynyt huomattavasti, ihmisten lisääntymiskyky vähentynyt ja kukapa meistä ei nykyään tuntisi tai tietäisi syöpää sairastavaa ihmistä? Tulehduksellisten suolistosairauksien esiintyvyys Suomessa on korkeinta koko maailmassa. Esimerkiksi Crohnin tautia tai haavaista paksusuolentulehdusta sairastaa jo 42 000 suomalaista. Näiden sairauksien määrä on viisinkertaistunut vuodesta 1988.

Kiinnostaako ruokateollisuutta pätkän vertaa ihmisten terveys?

Meille uskotellaan jatkuvasti, että me olemme tervettä kansaa ja että ruisleipä, sekä maito ovat terveyttä edistäviä ruokia. Suomessa juodaan väkilukuun suhteutettuna eniten maitoa ja samaan aikaan meillä on myös väkilukuun suhteutettuna eniten osteoporoosia. Eikö juuri maidon pitäisi ehkäistä luukatoa, kuten meille on jo vuosikymmeniä väitetty?

Oikeastaan koko yhteiskuntamme pyörii teollisuuden luomien sääntöjen ympärillä. Ihmiset on ehdollistettu käyttämään runsaasti vilja- ja maitotuotteita, sekä voimakkaasti prosessoitua ja lisäaineilla höystettyä ravinneköyhää eineshöttöä, vaikka näiden terveyshaitat ovat yleisesti tiedossa. Ruokateollisuus pyrkii tuottamaan myytävän "ruoan" mahdollisimman halvalla, mutta samaan aikaan repimään siitä mahdollisimman suuret voitot.

Kuva: massreport.com

Väitetään, että lisäaineet ovat tarkkaan tutkittuja ennen kuin ne otetaan käyttöön, mutta onko asia todella näin? JAMA Internal Medicinen mukaan suurimman osan tuhansista sallituista lisäaineista on tutkinut ainoastaan teollisuus itse tai sen rahoittamat tutkimusryhmät. Voivatko ihmiset luottaa tehtyihin tutkimuksiin vai lakaistaanko teollisuudelle epämieluisat tutkimustulokset maton alle samalla tavalla, kuten lääkeyhtiöt mielellään tekevät? Onhan se selvä asia, että lisäaineet ovat turvallisia jos niitä käyttävä teollisuus voi itse päättää mitkä tutkimustulokset julkaistaan.

Joku voisi jopa väittää, että väestö on massiivisten ihmiskokeiden alaisuudessa?

Lobbaamisella ja vehkeilyllä kaikesta tulee laillista

Kuva: usdailyreview.com

Aspartaami on tästä yksi selkein esimerkki. Vuonna 1965 kehitetty makeutusaine hyväksyttiin käytettäväksi jossain ruoissa vuonna 1974, mutta hetkeä myöhemmin lupa kumottiin. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA suositteli vielä vuonna 1980 käyttökiellon jatkamista, sillä japanilainen tutkimus osoitti aspartaamin aiheuttavan aivokasvaimia rotilla.

Vuoden 1981 tammikussa rebublikaanien Ronald Reaganista tuli presidentti ja jo seuraavana päivänä lääketehdas G.D. Searlen johtaja Donald Rumsfeld esitti aspartaamin hyväksymistä. Samalla FDA:n johtaja sai luovuttaa paikkansa kemikaalijätti Monsaton silloiselle johtajalle (Monsanto valmisti myös aspartaamia). Vuoden 1981 heinäkuussa aspartaami hyväksyttiin käytettäväksi kuivissa ruoissa ja vuonna 1983 virvoitusjuomissa. Tällä hetkellä aspartaami on hyväksytty yli 90 maassa ja sitä käytetään tuhansissa eri ruoka- ja juomatuotteissa.

Aspartaamin puolestapuhujat haluavat antaa kuvan tämän makeutusaineen turvallisuudesta vedoten siihen, että tieteelliset tutkimukset pitävät aspartaamia turvallisena. Vuonna 1998 Ohion yliopiston lääketieteellisessä korkeakoulussa analysoitiin 166 aspartaamin turvallisuuteen liittyvää tutkimusta. Näistä tutkimuksista 74 oli aspartaamiteollisuuden sponsoroimia ja 90 oli tehty ilman teollisuuden rahoitusta.

Itsenäisistä tutkimuksista 83, eli 92% totesi yhden tai useamman aspartaamiin liittyvän ongelman. Seitsemästä - ei teollisuuden sponsoroimasta - tutkimuksesta, jotka eivät nähneet ongelmia aspartaamin turvallisuuteen liittyen, kuusi oli FDA:n sponsoroimia. Useiden mielestä nämä FDA:n tutkimukset ovat samaa puuta heinää kuin teollisuuden tekemät tutkimukset, koska heti aspartaamin hyväksymisen jälkeen joukko FDA:n työntekijöitä siirtyi aspartaamiteollisuuden palvelukseen.

Kuva: deesillustration.com

Joulukuussa 2013 saimme kuulla EU:n elintarvikevirasto EFSA:n todenneen, että aspartaamiin ei liity terveyshaittoja. Päätös oli sinänsä yllättävä, koska aspartaamin monet ongelmat ovat tuotu selkeästi esille. Suomen mediassa ei juurikaan tutkittu tämän päätöksen taustoja. New York Times julkaisi artikkelin EFSA:n ja ruokateollisuuden välisistä suhteista vuoden 2013 lokakuussa. EFSA on jatkuvasti hylännyt kaiken tutkimustiedon, joka viittaa aspartaamin haittoihin. Kaiken taustalla on ILSI, joka on globaali kemian-, ruoka- ja lääketeollisuuden lobbausjärjestö. ILSI:n jäseniä ovat esimerkiksi sellaiset pikkufirmat, kuten Mc Donalds, Coca Cola, Nestle, Unilever ja Kraft Foods.

Tämä nyt ei ollut kovin syvällinen aspartaamin historiikki, mutta kielii kyllä paljon siitä millaisilla toimenpiteillä tämä kyseinen makeuttaja on markkinoille tullut. Jos haluat perehtyä aspartaamin historiaan tarkemmin, niin suosittelen lukemaan esimerkiksi tämän. Suomeksi aspartaamista saa paljon lisätietoa googlettamalla.

Aspartaami on vain jäävuoren huippu ja kuten asiaan vähäänkään perehtyneet ihmiset tietävät, markkinoilla on rutkasti terveydelle haitallisia lisäaineita. Usein nämä lisäaineet ja muu feikkiruoka on tuotu markkinoille otsikon mukaisin menetelmin: lobbaamalla ja vehkeilemällä.

Näin kierretään pakkausten lisäainemerkinnät

Kuva: dailymail.co.uk

Ihmiset ovat oppineet varomaan E-koodein merkittyjä lisäaineita, joten ruokateollisuus on kehittänyt keinoja joilla kierretään pakkausten lisäainemerkinnät. Teollisuus käyttää esimerkiksi erilaisia uutteita, jolloin päästään E-koodista eroon. Kuitenkin kyseiset uutteet saattavat sisältää täysin saman kemikaalin toisessa muodossa. Esimerkiksi makkarassa glutamaatti voidaan korvata glutamaattia sisältävällä hiivauutteella, jolloin E-koodia ei tarvitse merkitä pakkaukseen.

Yksi teollisuuden suosima keino on myös laittaa tuoteselosteisiin lisäaineiden nimet kokonaisina, jolloin taaskaan E-koodeja ei merkitä pakkaukseen. Usein esimerkiksi soijalesitiini ja ksantaanikumi kirjataan nimillä.

Ihmiset alkavat heräämään todellisuuteen

Kuten taannoin saimme lehdistä lukea, niin ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholmia ärsyttää vaihtoehtoruokavaliota noudattavien mustavalkoinen ajattelu. Väittäisin, että Fogelholmia ärsyttää kuitenkin enemmän se, että hän, sekä terveyden ja hyvinvoinnin laitos on menettänyt auktoriteettinsa ja uskottavuutensa kansalaisten silmissä.

Jotain on tapahtunut kansan syvissä riveissä, koska jatkuvasti palstatilaa saavat, virallista totuutta jääräpäisesti huutavat "asiantuntijat" eivät enää saa viestiään läpi, vaan suuri osa valveutuneista kansalaisista on ottanut itse vastuun omasta ruokavaliostaan ja hyvinvoinnistaan.

Jatkuvista sairauksista kärsineet ihmiset ovat huomanneet, että muuttamalla omia ruokailutottumuksia useimmat vaivat katoavat sen siliän tien. Iso osa ihmisistä on pystynyt myös jättämään eri sairauksiin liittyvät lääkkeet pois. Viidakkorumpu paukkuu ja ihmisistä tulee jatkuvasti tietoisempia!

Lähteet:

Conflicts of Interest in Approvals of Additives to Food Determined to Be Generally Recognized as Safe

http://archinte.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=1725123